Järjestäjien suosituksesta olimme valinneet jäsen K:n kanssa itsemme kisapaikalle kuljetusvälineeksi julkiset kulkuneuvot. Jäimme junasta pois Tikkurilassa, jossa imaisimme vielä viime hetken
muonaksi pizzat! Tämä oli äärimmäisen hyvä vaihtoehto vallankin, kun la iltana (meidän jo nautittuamme kertaalleen kisapaikalla troileripastat) selvisi, että järjestäjät olivat MUNANNEET täysin ruokahuollon == ruoka loppui kesken! Ongelma oli joko ruuan valmistuksessa ja/tai sen tarjolle saamisessa. Joka tapauksessa täysin käsittämätöntä, kun Jukola on kuitenkin tuote, jota on rakennettu huolella ja pitkään. Moiset asiat on tilastoitu ja niistä varmaan voisi ottaa opiksi!
No niin, se muonahuollosta. Telttailualueelle putkahdimme jo hyvissä ajoin lauantaina, teltta totutun tehokkaan tyylikkäästi pystyyn ja pötköttelemään. Koko päivä meni pötkötellessä ja syödessä sekä seuratessa Venlojen kilpaa eli valmistautuessa kesä-yön unelmaan, pitkään yöhön.
Lopulta ilta tuli ja miesten kisa alkoi. Itse arvioin, ettei ennen omaa osuutta juurikaan kannata nukkua, joten kisaa tuli webimn yli seurattua, jopa jäsen K:n ihmelaitteella (Galaxy Tab 7").
Hienosti TV-streamaus toimi.
Oma osuus oli arviolta 0130-0330 ja sen mukaan muonahuolto ja muu toiminta oli säädetty.
Tuohon aikaan meidän tasoisellamme joukkueella on edessä pitkä yö eli yksi Jukolan kunkku-osuuksista.
Osuus, jonka olin pyytänyt ja saanut, vaikkakin kunto ei ole sellainen kuin se on muutamina vuosina ollut.
Sen lisäksi rutiini suunnistukseen, nimenomaan suunnistuksen vähyyden vuoksi oli täysi arvoitus.
Eipä siinä. Pian oli selvää, että aikataulu hieman venyy ja oma lähtö hieman viivästyy maaston haasteellisuuden vuoksi.
Vihdoin oma osuus koitti. Kevyellä kaasulla liikkeelle ja taittamaan yön pimeimpiä hetkiä Lupinen avustamana oli pääajatus.
Edessä oli 14.1km baanaa ns riittävällä noususummalla varustettuna.
Ohessa suurimmat pummit.
Heti ykköselle piti leipoa 1.5min pummi. Voi voi, ei niin sanottu suopea alku, kun kuitenkin baanaa oli edessä ihan kiitettävästi. Näin pitkällä matkalla ei kuitenkaan pidä pienistä
hermostua, vaan työstää huolellinen suoritus pumminkin jälkeen.
Pitkä väli, 9-10, kartan pohjoisosassa, oli suunnitelmaltaan hyvä, mutta toteutukseltaan täysin onneton. Valinta oli eteläinen kierto. Välin puolivälissä sekoisin poluissa ja risteyksissä ja lopulta itse rastinottokin meni pieleen ja noin 3min pummit ko välille oli tosiasia.
Nybygget pellon ja juottopaikan jälkeen sekosin aivan täysin kuviorajoissa ja ojissa, plus sarakkeeseen kirjautin ainakin 3min turskaa.
Snadionin kuulutuksen jo kuuluessa ja matkan ollessa loppupuolella lumet piti lopulta kolata täysin katolta kieputtamalla varmaan viiden minuutin rusetit toiseksi viimeiseen mäkeen ennen lähtöviitoituspellon
ylitystä. Tuossa kamelin selkä katkesi ja pellon ylityksen jälkeinen nousu oli täydellinen seinä ja tuntui, etten pääse sitä ollenkaan ylös.
Se siitä, ns ekasta osasta, haapiksena, su2h01/ave165/18.3km. Masan (VaHa I) suunnistama 1h40 on huikea juttu, rispect!
Maasto, rata ja kartta olivat ehdotonta priimaa ja se on suunnistuskilpailulle se tärkein juttu!
Toinen osa Jukola2012 kokemustani alkoi klo09. Tuolloin alkoi vielä metsään lähtemättömien ankkurien yhteislähtötaisto.
"Olex Hapanenko" kertoi jälkeenpäin seuraavaa.
Tavoite oli suunnistaa rennosti ja oma aikatavoite oli sub2h30. Noilla nuoteilla metsään sonnilauman seassa.
Ykköselle 45sek koukku, voi voi! Ei NÄIN! Kakkoselle baana löytyi nätisti, mutta jengiä oli kuin pipoa.
Missään, koskaan ei ole ollut niin paljon koodien huutelijoita ja kyselijöitä kuin tänään.
Eikö suunnistuksessa kuitenkin ole idea, että ensin koitetaan selviytyä itse ja jos se ei onnistu, niin sitten pyydetään apua? Joka sekin kyllä on kiellettyä, kuten yhteistyökin metsässä :)
Kolmoselle tulikin sitten elämää suurempi kupru. Voe helvata, miten tämä voi olla näin surkeaa!! Vitonen plus sarakkeessa ei ole hyvä asia :(
Siihen suuremmat kupruilut loppuivat, joskin pieniä kupruja tuli siellä ja täällä, mutta tavoite täyttyi, 2h27/ave151/20.2.
Kokonaisuutena - ei tämä ole huonokuntoisten hommaa! Sen sanoi vaihtopuomilla minulle itse TJS, eikä maailmankiertäjän eleet antaneet ymmärtää, että soitellen sotaan :)
Hieno oli taas viettää kesäyön juhlaa, vaikka kisakeskus oli mielestäni huono, liian pirstaloitunut ja aivan älyttömät etäisyydet. Kuten aiemmin todettua, suunnistuskilpailussa tärkeintä on kartta, rata ja tehtävä metsässä, ei niinkään secondaariset asiat (paitsi makkaran myynti :)
Näin tänä vuonna, ensi vuonna Jämsässä toisin!
t.Haapis/Olex
