Tämä viikko on mennyt enemmän tai vähemmän toipuessa shokista - jonottamista, aikatauluja, palavereita, etc. Perjantaina oli ensimmäisen kerran sellainen olo, että kykeni "ladulle".
Latu on viime aikoina ollut latu ja sen kyllä huomasi, kun heitin ensimmäisen jopolenkin sitten tammikuun lopun. Säälittävä pari tuntinen ja seuraavana aamuna Roineen kierrossa ahteri arkana.
Jostain se louhiminen Tahkoa ajatellen on aloitettava ja nyt on takana "jo" kolme jopolenkkiä ja jopoilukunto ei ole enää far-below-zero, vaan nyt uskon jo selviäväni Tahkolla yhdestä kiekasta.
Kyllähän yhden kiekan kuka vaan ajaa, mutta kun yöllä pitäisi ajaa yksi ja päivällä kaksi. Ans kattoo ny kun tähän loppu-kevääseen / alkukesään on kehkeytynyt jos jonkin näköistä "Makita-projektia" :-/
Tarvii vain yrittää pitää pyörät pyörimässä aina kun on mahdollisuus. Fakta on kuitenkin se, että aika on rajallista ja esim Valkeakoski MTB (http://valkeakoskimtb.blogspot.com/) jää minulta väliin niin kisaajana kuin toimitsijana :(
Suosittelen ko tapahtumaa niille, joita kiinnostaa vuoden 1985 SM viidenkympin näyttämö (5+10km lenkit) sekä huomattavalla noususummalla höystetty baana! Kestävyysurheilua parhaimmillaan!
Kaiken jopoilupuuhastelun ohessa ehdin tänään käydä filmaamassa atleetteja Pyynikillä. Ei, en ollut uimarannalla, vaan kävin ampumassa muutaman otoksen Pyynikkijuoksussa.
Kyseinen tapahtuma on järjestetty nyt 40 kertaa ja suosio on suopea, enkä ihmettele - kevät, hyvä reitti, vain kybä (tai jopa puolikas), tilaisuus katsoa kuinka itse ja kaverit ovat talvehtineet. Sellaistahan se tänäänkin oli.
Kärjessä oli tumma mies, Utriainen ja pari muuta tummaa miestä. Onhan se helppo juosta, jos on vain pää, jalat ja moottori, ei juoksuun muuta tarvi. Kevyttä ja kimmoisaa meni oli!
Jii oli taittamassa latua myös ja kuten hän itse blogissaan totesi minun sanoneen, en ole enää hänelle jänes kuupperissa - siksi kovaa hänen vauhtinsa on minulle!
