Ilmottautuminen tapahtumaan oli tullut tehtyä jo hyvissä ajoin talvella ja silloin olin ilmottautunut 60km yöajoon ja 120km päiväajoon.
Tällä kertaa lähtökohdat kuitenkin olivat melko kehnot eli remontit ja muuton kanssa puuhastelut olivat syöneet oleellisesti aikaa kuntoiluilta ja vielä kaupan päälle juhannuksena pokattu poskionteloiden tulehdus sai atleetin lähtemään reissuun melko nöyränä.
Vielä automatkalla Tahkovuorelle mietin, jotta lähdenkö molemmille matkoille, vaikka antibioottikuuri oli loppunut vasta edellispäivänä. Päätin kuitenkin poimia molemmat numerot ja ajaa ensin yöllä, koska yöajo on niin hieno kokemus.
Miten kaikki sitten sujui?
Yöajo itsessään meni mukavasti, aika 4:08:19, ave151 ja matka 61.5km.
Keskisyke oli hieman kovempi kuin vuosi sitten, mikä kyllä omalta osaltaan kertoo huonommasta kunnosta ja toisaalta reitin rankkuudesta. Reitti oli tänä vuonna todella hidas verrattuna edelliseen vuoteen, jolloin reitti oli lähes betonin kova. Nyt matkan varrella oli osunut monia kurahautoja ja isoja vesilammikoita, mutta kura/muta/vesi etc haasteet kuuluvat maastopyöräilyyn!
Reitti oli edellisvuodesta hieman muuttunut, mm loppulasku oli nyt erilainen kuin vuosi sitten. Nyt loppulaskussa tultiin jonkin matkaa suorilla laskettelurinnettä alas. Tuo ei tällaiselle keski-ikäistyneelle, heikoin laskutaidoin varustetulle atleetille sovi, joten päätin tulla kyseisen osuuden juoksu-kävelyä. Parempi hävitä 30 sek, kuin koko kesän ulkoilut.
Ohessa muutama fiilistely kuva yösessiosta, toinen Kinahmin päältä ja toinen Tahkon päältä.
Linnut lauloivat, luonto kukoisti ja mieli virkistyi!
Yöstarttihan tapahtuu klo00, joten nukkumaan pääsin hieman ennen klo05:00 la-aamuna. Tuosta sitten pari tuntia zzzz:aa ja reippaana puhdistamaan jopoa, joka oli luvalla sanoen todella karmeassa kunnossa yöajelun jäljiltä. Jopon puhdistuksessa ja aamusäädöissä meinasi tulla hieman kiirus, mutta ehdin kuitenkin aika sopivasti starttipaikalle.
Edessä oli 120km eli kaksi kiekkaa samaa kura-mäki-kivikko-seikkailua kuin mitä yöllä tuli kynnettyä yksi kiekka.
Pelon sekaiset turinat tuttujen kanssa lähtöviivalla ja Kaitsun kanssa liikkeelle.
Alku Tahkolta aina Nilsiään saakka on todella helppoa ja antaa reitistä aivan väärän kuvan. Tuo osuus meni todella nätisti ja ekasta huollosta Nilsiässä tuli poimittua urheilujuomat ja eikun Kinahmin kimppuun. Tuossa vaiheessa tuli ensi havainnot siitä, että kas, enpä enää ole ihan tuore mies :)
Kinahmi I kipuaminen meni letkassa tunkaten. Kinahmin päällä kulkeva polku sujui kohtuu sujuvasti, vaikka letkaa olikin. Kinahmilta laskussa vedin sitten kyljelleen kivikkoon, sellainen aivan harmiton kellahdus hitaasta vauhdista, mutta osuma isänmaahan oli kuitenkin fakta ja pienen jomotuksen se jätti kylkeen.
Laskun jälkeisestä Eskolan huollosta hieman keksiä ja juomaa koneeseen ja Kaitsun peesin soratielle ja kohti Kinahmi II:sta. Jostain Kinahmi II alaosasta meikäläisen reppuun hyökkäsi "noutaja".
Huomasin siinä Kinahmi II alaosan ajettuani, että kuinkahan täältä selviää pois. "Noutajan" läsnäolon huomasin mm mieleen hiipineestä ajatuksesta
"prkl, mitähän tuokin tuossa edessä nutaa, antais mennä"
Tuossa vaiheessa Kaitsun selkä alkoi paeta ja seuraavan huollon jälkeen Kaitsu pakeni horisonttiin ja meikäläisen survival keikka alkoi. Kun tarjolla oli vähänkään jyrkempää penkkaa, niin meikäläinen jalkautui. Tietysti nuo on niitä asioita, joita kannattaa pohtia tyyliin - mikä on itselleni taloudellisin keino edetä kyseinen kohta.
Itselleni kaikkein vaikein kohta koko reitillä on aina ollut 4-5 huoltojen välinen osuus, ns "Etelä-reittiön" ulkoilubaanaosuus. Tuo pätkä on "latupohjaa", jonka läpi kyntäminen on todellinen suoritus. Nuokin pätkät tuli vielä selvitettyä kunnialla ja viimeisestä huollosta vohveli naaman ja siirryin nautiskelemaan teknisestä alamäkibaanasta kohti Syvärin rantaa. Tuo on todella hieno pätkä, vallankin jos kädet ei ole vatkulia ja jos mies on tuore.
Alamäen jälkeen verot oli maksettava ja edessä oli El Grande eli kipuaminen Tahkon päälle. Tuossa vaiheessa oli jo selvää, että koko 120km reissu jää itseltäni puolitiehen. Pääsin mäen päälle ja varovasti Tahkon alas ja maalialueelle. Numero narikkaan ja ajanottochippi irti pyörästä ja homma oli siinä, DID NOT FINISH oli tosiasia! Säälittävä, mutta välttämätön päätös yritykselle ajaa tupla (60+120). Totesin, että varmaan pääsisin tuon kolmannenkin kiekan jotenkin läpi, mutta toipuminen takaisin elävien kirjoihin ottaisi hieman liian kauan verrattuna saavutettuun tulokseen.
Aikaa tähän päiväkeikan ekaan kiekkaan paloi 4:20:27, ave153 ja matka 61km. Olihan sitä tuossakin riittävästi.
Yhteensä yö+päivä = 120 km / 8:28:46 / ave152. Viime vuonna 180 km / 12:11:36 / ave146. Luvuista voi päätellä sen, että viime vuonna olin paremmassa kunnossa ja toisaalta, mitä luvut eivät suoraan kerro, reitti oli selvästi hitaampi kuin vuosi sitten. Tätä jälkimmäistä puolustaa myös voittajien ajat. 60km voittajan aika oli 14min!! hitaampi kuin vuosi sitten ja 120km ero oli vielä huomattavampi.
Ai niin, onneksi en lähtenyt kolmannelle kierrokselle, sillä takavaihtajan korvakkeessa pitävä ruuvi oli lähes auki! Pelottava ajatus, että ruuvi ja takavaihtaja olisi irronnut kokonaan...!
Eipä siinä, mukavaa ja etenkin, tarpeeksi haastavaa oli! Lähtökohtiin nähden, olisi ollut järkevämpää keskittyä ajamaan vain päiväkisa, eikä koittaa haukata suurempaa palaa kuin suuhun mahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti