Jämillä järjestettiin Jämi XC-run, 21km tapahtuma, johon kaverit olivat sankoin joukoin ilmottautuneet. Itsellä juoksu ei nyt onnistu tai siis tuollaiset hieman iltarasti-vitosta pidemmät eivät tee hyvää polvitaipeen jänteille.
Eipä siinä, pojat lupasivat autolla menolipun Jämille. Jopo atomeiks ja autoon ja minä mukaan. Matka meni rattoisasti höpötellen ja siirtyen kohti Elite-joponi yhden viimeisistä isommista reissuista lähtöpaikalle.
Jämillä oltiin ennen kuin huomattiinkaan. Jopo nippuun, karttateline karttoineen tämminkiin ja yläpihan kautta maaastoon. No, suustani jäin kyllä kiinni, tuttuja vilisi ja olipa siellä paparazzikin (kuvia kiitos :)
Toivotin pojille hyvät päivät ja matkat ja säntäsin kohti Mansea.
Jämi-Varppee-Vatula-Kyröskoski sektori on uskomattoman upeaa neulaspolkua, Ohessa siitä muutama napsu. Ensimmäisen puolin tunnin veivailun jälkeen Goret ja Buff reppuun ja meno alkoi maistua.
Jämillä, Koivistonvadin laavun lähellä tuli mieleen vuosien takainen laavu-keikka. Oltiin Peten kanssa laavulla tammikuun lopulla ja aamulla herätessä mittari näytti -20'C. Aikamoista, vallankin kun siirryimme siitä sitten HiVa-suksilla katsomaan "pikasuksin" sivakoitavaa SM-kisaa!
Vatulasta mieleen välähti vuoden 1985 piirinmestaruushiihdot. Oltiin tuolloin melko vähäisiä poikia ja luisteluhiihto oli lyömässä läpi. Pojat 14 sarja, 5km ja muistaakseni Pete ainoana luisteli ja voitti muut mennen tullen.
Pari viikkoa tuosta ja aluemestaruuskisat Ahvenistolla ja itsekin "lusitelin" siten, että pitovoidetta oli vain suksien "ulkosyrjällä". Aikamoista.
Ei mainittavaa menestystä :)
Takaisin nykyaikaan - olin huomaamattani jo ajellut Hämeenkyrön lentokentälle ja siitä sitten pian saavuin Kyröskoskelle.
Kyröskosken jälkeen alkoi reissun tapahtumarikas osuus.
Ennen Lintuharjua on pieni rutakko, jonka jälkeen pieni seinänousu. Tuossa rutakossa etukiekko upposi mutaan ja takakiekkoon hyökkäsi päivityskeppi. Ukkeli tangon yli mutaan ja takavaihtajan vaijeri soroksi! Kele, vaihteet eivät enää toimineet ensiluokkaisesti.
Eipä siinä, etiäpäin. Katselin kelloa ja totesin, että kaverit lienevät maalissa, kun aikaa oli kulunut noin 1h40 juoksun startista.
Lintuharjun jälkeen Rokkakoskelle valitsin tiekierron, kun Pirkan ura vaikutti niin umpeen kasvaneelta.
Tietä Rokkakoskelle ja alas joelle. KERPELES! Uralle viettävä tie oli suljettu, kun siellä oli ralli käynnissä.
Ei muuta kun kohti Äkönmaata ja useamman kilometrin jälkeen edessä oli taas "tikkari" (ajo kielletty).
Ralli oli sulkenut myös Äkönmaa-Pentimaa tien. Karttojen zuumailun jälkeen lakki kauniiseen käteen, jopo ympäri ja Vaasan tielle ja sitä kohti mansea. Tässä vaiheessa alkoi sade.
Siirtymä Sasi-Pinsiö tielle ja sade yltyi. Tässä vaiheessa tein päätöksen olla lähtemättä liukastelemaan enempää poluille.
Se oli hyvä päätös, sillä Ylöjärvi-Tampella välin satoi kaatamalla, välillä rakeita, välillä vettä.
Hieman vajaan neljän ja puolen tunnin kyntämisen jälkeen olin kotona, täysin läpimärkänä, vaihteet sorona, mutta muutamaa kokemusta rikkaampana. Elite palveli vielä hyvin, mutta onneksi uusi on tulossa! Kiitos kaunis Elite9.9/2009, paljon olet nähnyt ja kärsinyt vuokseni.
Kyllä nyt kelpaa riipaista perhepizza ja miksei pari pirtelöäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti