Töitähän tänne tulin tekemään ja niitä on tosiaan tullut tehtyä oikein urakalla.
Ennen Projektin alkua ehdin käydä valloittamassa Bukhansan kansallispuiston korkeimman kukkulan 836m.
Sen jälkeen tauoton työ vei 10 päivää. Onneksi majoitus ja aamupala oli aluksi tätä tasoa, niin ei tehnyt mieli liikaa jäädä pötköttelemään hotlalle. Niin, tämä lienee sitä paljon puhuttua business-matkailun glamouria?
Nyt on muutama päivä ollut aika tehdä normaalia päivää ja sitä ajatellen kykenimme valitsemaan majoituspaikankin loppuviikoksi uusiksi, jotta nukkumisesta ylipäätään tulee mitään.
Majapaikan vaihto ja normaalit työpäivät ovat mahdollistaneet myös sen, että meillä oli mahdollisuus poikain kanssa könytä kukkuloille (Inwangsan 340m ja Bugaksan 342m).
Kiitos Iiro ja Pete, mieleenpainuvan, uskomattoman tuottavan ja iloisen retken teimme yhdessä!
Matille myös kiitos VaHan suunnistajien yhteislenkistä täällä Seoulissa - ite ei ois Gwanaksanille (630m) tiennyt lähteä! Toki, oli aika jännä reissu, oikein vuorikiipeilyksi meni! :)
Yleisesti Koreasta, Soulista ja asukkaista
Soulia ja sen asukkaita luonnehtivat seuraavat adjektiivit, hyvin länsimainen, siisti, ystävällinen, rento, luonnonläheinen, hyväkäytöksinen jne.
Ylisanoja kaikki, mutta sellainen tämä paikka on.
Löytyy täältä toki toinen puoli eli tämä yhteiskunta on hyvin protektionistinen ja se ilmenee autokannan harmonisuutena.
Kaduilla näkyy vain ja ainoastaan Kia ja Hyundai merkkisiä kulkineita. Mahtuu joukkoon tietysti joitain Mersuja, Volkkareita jne, mutta aivan marginaalisesti, kas kun hinta on Suomenkin hintataso huomioiden aivan järkyttävä kaikilla ulkomaisilla tuotteilla.. Sama jatkuu puhelimissa, paikallisilla näkee vain ja ainostaan Samsungin ja LG:n luureja ja käytännössä kaikki on 5-6" kokoluokaltaaan ja datan käyttö on uskomatonta.
Ihmiset eivät käytä Facebookia, eivätkä pelaa Angrdy Birdsiä, vaan katsovat reaaliaikaisesti videota jne. Yhtään Nokian tahi HTCn luuria ei ole näkynyt ja iOmenoitakaan ei ole kuin aivan nimeksi.
Protektionismi näkyy myös tuontituotteiden hintatasossa. Esim. Arcteryxin paras kuoritakki, joka Euroopassa maksaa noin 500eur, maksaa täällä 1 150 000 WONia eli sellaisen 900eur.
Puhelimien data-roaming maksukin on aivan absoluuttisen järjetön, 11eur/mega - eipä tarvi data yhteyksiä noilla hinnoilla käyttää.
Täällä ollessani, olen ehtinyt tehdä muutamia muitakin huomioita ihmisten käyttäytymisestä ja toiminnoista täällä.
Apua saa aina, kun näyttää hukassa olevalta, kukaan ei töni, liikenne sujuu ja liikennesääntöjä noudatetaan, kukaan ei roskaa, vaikka roskiksia ei ole missään, joka kulmalla on WC ja ne ovat ilmaisia ja siistejä. Mahtisettiä kaikkinensa. Osa lukijoista muistaa kokemukseni Kiinasta, joista aiemmin olen tällä foorumilla kirjoittanut - Korea ja Kiina ovat kuin yö ja päivä.
Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, jos vain tykkää lihasta, Korean BBQ on mainiota tekemistä!
Nähtävää täällä on kivasti temppeleistä ja museoista
aiemmin mainittuihin kukkuloihin sekä hienoihin, moderneihin arkkitehtoonisiin ratkaisuihin
Toki olisihan tuossa kulman takana DMZ eli koreoiden rajavyöhyke. Siellä käynnille ei nyt ole ollut hinkua, kun v2001 tuli siellä jo käytyä.
Suunnistuskin onnistuisi, jos vain olisi huomannut printata kartat mukaan
http://omaps.worldofo.com/gmaps.php
That's it about Seoul, matkalla Gwangjuun, 300km/h @ KTX train.
Hieman on siis vielä kakkua istuttavana ja sitten pääsee nauttimaan mahtavista talvikeleistä, joita siellä kotona on ollut.
Kuvarasti siirtyy, pakkosatanen pelottaa, retkiluisteluun into on piukassa jne ja toki, parhaimpana, koti ja hallitus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti