Siinä tuli mainio, vähän toiselle sadalle menevä setti. Matkan varrella on kukkulajono, joka pitää ylittää (n.300m nousua) niin meno- kuin paluumatkallakin.
Betonitien viertä pyöritellessä oli hyvää aikaa pohtia paikallista liikennekulttuuria.
Itse asiassa löysin liikennekäyttäytymisestä jonkinlaista logiikkaakin.
Lyhyesti se menee niin, että ohimoille laitetaan hevosilta tutut silmälaput, sillä sivuille saati taakse ei pidä katsoa, päättäväisesti eteenpäin soljuen. Takaa tulijoista ei tarvitse välittää, sillä takaa tulevan on valittava omat linjansa eli jos edessä oleva seilailee, takaa tulevan tulee mukautua tilanteeseen. Vapaan tilan ja takaa tulon haltuunotto onnistuu käyttämällä torvea ja torvet totta vie soivat kaiken aikaa. Se on merkki, että täältä tullaan.
Kulman takaa saa tulla, jos tie näyttää olevan vapaa ja soittaa torvea, ensin!
Omaa reviiriä tai turvaväli käsitteitä ei ole olemassa, jokainen pienikin väli on täytettävä, koska muuten joku muu täyttää sen.
Liikennesääntöjä ei pääasiallisesti noudateta ollenkaan, punaisia päin ajetaan surutta, kunhan vaan muistaa soittaa torvea. Kaistoja, etenkin pyörä- ja skootteri, ajetaan väärään suuntaan myös huomattavalla antaumuksella. Huomioitavaa tässä on se, että vaikka täällä on oikean puoleinen liikenne, väärään suuntaan ajavat siirtyvät ajamaan kaistan oikeaa reunaa. Tavallaan loogista, tällöin oikeaan suuntaan ajavat päätyvät ohittamaan vasemmalta, niin kuin käy hitaampia ohitettaessakin.
Risteyksissä kohdattaessa pitää osata arvioida, kannattaako sivuutettava ohittaa etu- vai peräpuolelta.
Näillä opeille liikenteessä säilyy aika kivasti selkkauksilta.
Jotenkin noin se menee, aikamoista, eikö? Etenkin, kun liikenteessä liikkuu moisia pommeja, aivan käsittämätön ylikuorma ja "proudly-made-in-China" autot, joiden parasta ennen päivä ei ollut edes eilen.
Vielä työpäivä, lentopäivä, työpäivä ja joulutauko, jes! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti