Taustaa tämän vuotiselle suoritukselle. Mennyt viikko sileänä kipuilleen selän takia, sitä edeltävä viikko Lissabonissa työreissussa ja sitä edeltävät 2kk Kiinassa työreissussa +35'C kuumuudessa. Summa summarum - valmistautuminen Pirkkaan oli heikoin moneen vuoteen ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lähtöviivalle asettuminen jännitti.
Hölkkäpäivän sää oli mahtava. Auton mittari kertoi aamulla -0.5'C ja taivas oli lähes pilvetön. Tämä tarkoitti sitä, että purubaanat olivat kohtuu kuivat, mutta todella liukkaat.
Hölkkä sujui melko mukavasti ekaan juottoon saakka, mutta pian sen jälkeen eli jo Rutajärvellä kaikki ässät olivat pöydässä ja tiedossa oli tuskien taival Taivalpirtin jälkeen. Tuosta huolimatta taitoimme sujuvasti jutellen Kimmon kanssa porukassa matkaa lähes Savontielle saakka. Sen jälkeen Kimmon selkä pakeni. Koitin laskea Savontien ylityksen jälkeen minut ohittaneet henkilöt, olikohan niitä 47. Itse ohitin 4.
Muutamat kaverit ja tutut pyyhkäisivät meikäläisestä ohitse viimeisten kilometrien aikana, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Kaikkein rajuin setti oli 32.5km kohdalla, kun Juho tuli vierelle (olin huomaamattani ohittanut hänet hetkeä aiemmin), kuittasi "en kuule mitä sanot, mutta mää voitan sut". Sen verran suivaannuin korvalappumiehen kommentista, että yllytin vauhtini oman runkonopeuteni maksimiin ja yritin jättää tasaisen kovalla vedolla nuoren pojan. Ei auttanut, mäen päällä Juho oli vain hieman perässä ja aukaisi pellit - se oli siinä, kamelin selkä katkesi.
Tulos, 2:43:40 / ave175 / 33km, alkuverrailut 3km ja loppuverrailuna maalista kotiin 4km eli 40km päivä (http://pirkankierros.fi/Tulokset_2011HO003_2.htm).
Maksimisuoritus tähän paikkaan ja äärettömän hyvä ja tärkeä harjoite ajatellen Jämin suunnistusmarathonia!
Kiitos kaikille kannustuksesta, Kimmolle ja myös farkkumies Ramsekselle matkaseurasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti