Syynä lienee edellisen viikon 3h30 reippaasti, viikonlopun kisat ja alkuviikon lepäily.
Noiden tuloksena torstaina jäniksenä Cooperissa Jii:lle, kevyehkösti 3200m!
Tuon jälkeen lähdin luottavaisin mielin Jukolaan, joka minulle oli "jo" 25. kerta.
Mahtava tapahtuma, kaikkinensa, vaikka ruokajonoissa meni pari kertaa 40min Se ei himmennä mitenkään niitä fiiliksiä, mitä oli juosta yksin ankkuriosuuden perälenkkiä.
Rastit 11 ja 12, aikainen sunnuntai-aamu, kosteus haihtuu auringon ensisäteiden saattelemana harvasta männiköstä ja mustikkavarvikosta, nastari pitää ja meno maistuu - parasta A-luokkaa.
Tuota luonnehdin pojille maalissa tyyliin - saattoi suunnistus välillä hieman unohtua. Juuri noilla rasteilla se ei unohtunut, mutta monessa muussa kohdassa kyllä, kun pummeja kertyi 12min :(
Lyhyesti sanoen - oli vain liian kiire ja pää ei pysynyt tossujen mukana - parempi suoritus olisi vaatinut hieman enemmän suunnistuksia tälle keväälle, mutta se nyt ei vain ollut mahdollista.
Näin siis tällä kertaa ja Pekka Inkerin maan mainio analyysi
t.kohti TahkoMTBn kahta kierrosta ja fiilistelyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti